Kuka Eino?
Täällä voit tutustua minuun lyhyesti tai vähän perusteellisemmin
Eikka lyhyesti
42 v
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Perheenisä
Työtehtäviä mm
- toimitusjohtaja sotainvalidien hoito- ja kuntoutusyksikössä
- kunnanjohtaja
- johtava asiantuntija sote-alan yrityksessä
- ministerin avustaja
Luottamustehtäviä
- kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen
- tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
- kirkolliskokousedustaja
- kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsen
- tuomiokapitulin kollegion jäsen
- hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja
- opiskelija-asuntosäätiön hallituksen varapuheenjohtaja
Harrastukset
- jääkiekko
- musiikki
- metsästys
Sotilasarvo: yliluutnantti
CV löytyy täältä
Eikka vähän perusteellisemmin
Juuret Jyskässä
Olen syntynyt ja kasvanut Jyväskylän maalaiskunnassa. Seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorimpana leikkikaverit löytyivät usein kotoa ja lähinaapurustosta. Jyskänvuoren pallokenttä oli kovassa käytössä jääkiekko- ja pesäpallohöntsäilyn näyttämönä. Hieman isompana kavereita peleihin ja muihinkin touhuihin löytyi myös kauempaa Vaajakoskelta ja muualtakin.
Kesäisin aika kului usein Jyskän Uittiksella, jossa vanhat kunnon puiset hyppytelineet olivat pallohipan ja muiden kesäriemujen keskipiste. Heinäkuut vietimme usein mökillä Savossa isäni kotiseudulla. Sieltä tarttui aimo annos savolaista mentaliteettia minuunkin.
Koulutien aloitin Jyskän koulussa. Minulla oli onni saada hyviä opettajia, jotka luottivat, mutta pitivät myös riittävästi jöötä, ajoittain pulisevalle ja liikaa innostuvalle pellavapäälle. Yläasteen ja lukion kävin Vaajakoskella, missä oli mukava ilmapiiri ja hyvä yhteishenki.
Opintoja ja politiikkaa
Varusmiespalveluksen ja lyhyen pääkaupunkiseudulla asumisen ja työskentelyn jälkeen, vuonna 2001 muutimme vaimoni ja esikoisemme kanssa takaisin Jyväskylään, kun aloitin yhteiskuntatieteiden opinnot Jyväskylän yliopistossa.
Yläkoulun ja lukion oppilaskuntatoiminnasta oli jäänyt kytemään yhteiskunnallisen vaikuttamisen kipinä. Niinpä lähdin mukaan opiskelijapolitiikkaan ylioppilaskunnassa ja Jyväskylän Keskustaopiskelijoissa. Ehdinpä olla jonkun vuoden Keskustan puoluevaltuuskunnassakin. Politiikka vei aikaa niin opinnoilta kuin perheeltäkin, mutta valmistuin kuitenkin aika lailla normaalissa ajassa.
Nopeasti tie vei myös kunnallispolitiikkaan ja vuoden 2004 kunnallisvaaleihin. Ensikertalaisena tulin valituksi valtuuston varajäseneksi ja kesken vaalikauden nousin varsinaiseksi valtuutetuksi. Toimin tarkastuslautakunnan jäsenenä ja heti valtuutetuksi tultuani minut nimettiin lautakunnan puheenjohtajaksi. Se olikin varsinainen näköalapaikka koko kaupunkiorganisaatioon, kun viikoittain eri jaostoissa tarkastelimme eri toimialojen asioita.
Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa valittiin ensimmäistä kertaa valtuusto uudelle Jyväskylälle, joka syntyi kaupungin, maalaiskunnan ja Korpilahden yhdistyessä. Noissa vaaleissa sain yllätyksekseni Keskustan neljänneksi suurimman äänipotin, heti kansanedustajien ja valtuuston varapuheenjohtajan jälkeen. Minut nimettiinkin jäseneksi uuden Jyväskylän ensimmäiseen kaupunginhallitukseen.
Kuntaliitoksen jälkeinen uuden kaupunkiorganisaation ja poliittisen kulttuurin rakentaminen päätöksenteon ytimessä oli mielenkiintoista, mutta haastavaa. Erityisesti tarvittiin yhteistyökykyä ja erilaisten näköalojen yhteensovittamista. Vanhojen kuntien ja kuntalaisten etujen valvonnan paineet ja asemien hakeminen yhdistyneessä organisaatiossa toi omat mausteensa työhön.
Monipuolisia työtehtäviä
Lapsuuden kodissani ison perheen keskellä meitä opetettiin työntekoon. Siitä olen kiitollinen. Myös Amerikan kesänä lukioaikoina sain hyvää oppia maatalon renkinä. Halusivat aina vähän testata Suomi-poikaa, miten maatilan töissä pärjää. Erilaisia töitä ennen varsinaisia opintoja tuli tehtyä niin rengasasentajana ,intin kouluttajana, raksahommissa, kanojen pakkaajana, vartijana kuin opettajan sijaisenakin.
Jonkin aikaa valmistumiseni jälkeen 2006 yhteiskuntatieteen ja filosofian laitokselta soitettiin ja pyydettiin amanuenssin sijaiseksi. Mielenkiintoinen työpaikka laitoksen hallinnossa. Sieltä tie vei Kelan opintotukikeskukseen, jossa toimin Kelan setänä. Myönsin opintotukia opiskelijoille. Paljon toistoja vaativan toimistotyön ohessa luottamustehtävät olivat hyvänä vastapainona.
Syksyllä 2009 elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kutsui minut avustajakseen. Vastuualueenani oli erityisesti Keski-Suomen asiat ja yhteydenpito maakunnan toimijoihin ja ihmisiin. Avustajan työ oli merkittävä näköalapaikka politiikkaan ja moniin yhteiskuntamme toimintoihin ja toimijoihin, niin valtakunnallisesti kuin maakunnan näkökulmasta. Myös eduskunta työpaikkana tuli tutuksi.
Kyyjärven kunnanjohtajan virassa aloitin 2011 helmikuussa. Minulla oli vahva tausta kunnallispolitiikasta ja erityisesti Jyväskylän tarkastuslautakunnan kautta saatu laaja näkökulma kunnan kaikkiin toimialoihin. Silti pienen kunnan kuntajohtajuus oli todellista koulua kuntaorganisaation toimintaan ja moniin ihmisten arkielämän asioihin ja palveluihin. Pienen kunnan johtajana ihmisten ja yritysten asiat tulevat lähelle.
Siirryin Karstulan kunnanjohtajaksi 2013 maaliskuussa. Oppi pienen kunnan ja kuntalaisten elämään jatkui, mutta lisäksi sain oppia paljon pienen kunnan elinvoiman kehittämisestä, yritysyhteistyöstä ja hyvinvoinnin edistämisestä. Näissä asioissa Karstulalla on paljon annettavaa. Kunnan ja kehittämisyhtiön rooli yritysten ja yhteisöjen tukemisessa voi parhaimmillaan olla merkittävää. Siitä saimme useita esimerkkejä.
Kunnanjohtajan työstä merkittävä osa on edunvalvontaa, yhteydenpitoa ja yhteistyötä toisten kuntien, eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Tiivis yhteistyö kollegojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa avasivat näköaloja erilaisten kuntien ja muiden toimijoiden ongelmiin ja vahvuuksiin.
Karstulan kunnanjohtajan tehtävästä siirryin syksyllä 2016 asiantuntijatehtäviin yksityiseen sote-palveluyritykseen. Sain olla mukana mielenkiintoisessa Kukoistava Kotihoito -hankkeessa, jossa kehitettiin Keski-Suomen kuntien kotihoitoa ja tarkoituksena oli testata kotihoidon kokonaisulkoistusta verrokkina ja kirittäjänä kunnalliselle toiminnalle. Sote-uudistuksen pysähtyminen 2017 vei kuitenkin pohjan kokeilulta. Yksityinen sote-ala antoi kuitenkin mielenkiintoisia näköaloja yksityisen ja julkisen sektorin eroihin, hyvine ja huonoine puolineen.
Yksityiseltä sektorilta lupauduin uudelleen Kyyjärven kunnanjohtajan pestiin sijaiseksi, kun vakituinen viranhaltija siirtyi toiseen kuntaan. Hoidin myös teknisen johtajan tehtävät, kunnes molempiin virkoihin saatiin rekrytoitua uudet tekijät ja heidät oli perehdytetty.
Viimeiset vuodet olen toiminut Sotainvalidien Sairaskodin ja sitä ylläpitävän Keski-Suomen Sairaskotisäätiön toimitusjohtajana. Sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitoksen vetäminen on ollut mielenkiintoista ja mieluista työtä. Sotainvalidien, -veteraanien, heidän puolisoidensa ja lottien hoivasta ja kuntoutuksesta huolehtimisen olen kokenut kunniatehtävänä. Samalla olemme hoitaneet myös kuntien asiakkaita. Olen saanut monipuolisia näköaloja hoitoalan ja sen henkilöstön tilanteeseen.
Maanpuolustusta ja harrastuksia
Maanpuolustus on minulle tärkeä asia. Varusmiespalveluksen jälkeen toimin ”ylikessuna” Vekaranjärvellä ja Kadettikouluakin ehdin käydä yhden syksyn. Vaikka sotilasurasta ei tullutkaan minulle ammattia, olen saanut toimia aktiivisesti reserviläisenä. Kertausharjoituksia on tullut parisenkymmentä ja yliluutnantiksi minut ylennettiin 2010. Alueellisen maanpuolustuskurssin suoritin vuonna 2013.
Metsästyskipinä syttyi minulle jo nuorena. Välillä se on ollut himmeämpänä työn, perheen ja muiden asioiden viedessä aikaa. Metsästyskärpäsen puraistua poikiani, siitä on tullut mukava yhteinen harrastus. Tosin pojista taisi tulla minua vielä paljon innokkaampia siihen hommaan.
Pallopeleissä olen viihtynyt aina. Kolmekymppisenä aloitettu jääkiekkoharrastus on viime vuosina ollut erityinen henkireikä. Mitään maaliruiskua minusta ei ole tullut, mutta jämerä kulmavääntäjä ja tarvittaessa myös jonkinlainen maalivahti.
Musiikki on yksi sieluni kielistä. Erityisesti klassinen ja kirkkomusiikki on ollut läheistä. Pienestä viuluviikarista tuli kelpo amatöörilaulaja. Monissa ystävien häissä, muissa juhlatilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa olen saanut laulaa tai soittaa sahaa. Hienoimmat esiintymiskokemukset ovat olleet Veteraanin Iltahuuto Savon soittokunnan säestyksellä ja Finlandia-hymni sahalla soitettuna Kadettikurssin kurssijuhlassa.
Musiikki on ilahduttanut viime aikoina erityisesti ihan kotona. Lasten innostuminen soitosta ja laulusta on antanut meille mahtavan uuden yhteisen ilon. Kotona voi laulaa kuorosovituksia äänissä pienempienkin yhtyessä kukin taitojensa mukaan.
Koti ja perhe
Meitä on vaimoni kanssa siunattu suurella perheellä. Vaikka kymmenlapsisen perheen arki on eri vaiheissaan ollut täyttä työtä ja sutinaa, se on ollut äärettömän rikasta. Ei aina helppoa, mutta rikasta.
Kyllä sen muistaa, miltä tuntui opiskelijaperheen isänä joulun alla mennä sosiaalitoimistoon ja pyytää apua. Tai miettiä, mistä ihmeestä kaikille löydetään sopivat talvikengät, kun edelliset ovat kaikilla käyneet pieneksi.
Ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, miten riemukasta oli nähdä lapsen ensimmäiset askeleet. Tai miltä näytti ensimmäisen teerensä pyytänyt nuorimies. Tai miltä tuntuu ihan tavallisen arkipäivän ilot ja surut, uuden oppiminen ja maailman ihmettely.
Nyt esikoiselle opetetaan jo auton ajoa ja nuorimmainen menee reilun vuoden päästä syksyllä eskariin. Edelleen ihmettely kuitenkin jatkuu kasvua ja kehitystä seuratessa. Nykypäivän nuoret ovat fiksuja.
Työn ja perhe-elämän yhdistämisessä on aina omat haasteensa. Meidän perheessäkin se on jotensakin onnistunut, vaikka minulla on ollut vaativia ja aikaa vieviä työtehtäviä ja puolisokin on käynyt töissä. Viimeiset pari vuotta olen saanut tehdä työtä kotoa käsin tai lähellä kotia. Se oli tietoinen valinta.
Toimiessani julkisissa viroissa ja tehtävissä, olen aina välillä joutunut miettimään julkisuuden vaikutusta perheeseeni. He ovat osa minua ja keskeisessä roolissa elämässäni. He ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat merkittävällä tavalla siihen, kuka ja millainen olen ja mitä olen saanut matkan varrella kokea. He eivät kuitenkaan ole osa julkisen virkani tai tehtäväni hoitoa.
Valmiina edustajaksesi
Monilta ystäviltä, tuttavilta, kollegoilta ja politiikassa toimivilta tai sitä seuraavilta saadut kehoitukset ja kannustus saivat minut asettumaan ehdolle hyvinvointialuevaaleihin. Uskon, että osaamisellani ja kokemuksellani voisi olla käyttöä uuden hyvinvointialueen rakentamisessa.
Olen luvannut olla käytettävissä. Äänestäjien tehtävänä on valita parhaaksi katsomansa päättäjät.