Tärkeitä asioita
Vaalien alla ehdokkailta kysytään usein vaalilupauksista tai vaaliteemoista. Osa ehdokkaista profiloituu tiettyihin teemoihin ja joillakin on hyvinkin vahvoja lupauksia. Näissä hyvinvointialuevaaleissa joillakin saattaa olla ajatus, että sinne ollaan menossa ajamaan vain ja ainoastaan oman kotikylän asioita. Luonnollisesti itselle lähellä olevista asioista tietää paljon ja osaa ottaa ne huomioon. Mutta jos jokainen ajaa vain oman kulmakunnan asioita, siitä syntyy vain riitaa ja valtataistelua eikä kukaan oikein voita mitään.
Pidän tärkeänä, että tulevilla hyvinvointialueen päättäjillä on näkemystä monipuolisesti ja laajasti koko maakunnan tarpeista ja sen erilaisten alueiden ominaispiirteistä. Tiedän jo oman kokemukseni kautta, että olosuhteet ja tarpeet vaikkapa Jyväskylän Kuokkalassa ja Kyyjärven Saunakylällä voivat olla hyvin erilaisia. Kullekin maakunnan alueelle on löydettävä ratkaisut sen lähtökohdista ja tarpeista käsin. Ratkaisujen samanlaisuus eri alueilla ei välttämättä tuo tasa-arvoa tai oikeudenmukaisuutta.
Rehellistä on myös sanoa ääneen se, että hyvinvointialueiden perustaminen ei itsessään tuo lisää rahaa tai muita resursseja. Tiedämme, että talous on tiukkaa ja myös henkilöstön saatavuus haastaa palvelujen järjestämisen. Hyvinvointialueen syntyminen mahdollistaa kuitenkin sen, että asioita tarkastellaan paremmin kokonaisuutena yhden organisaation alla. Kenties sitä kautta on löydettävä ratkaisuja turvata palvelut kaikkialla yhdenvertaisesti.
Seuraavassa joitakin ajatuksiani näin aluevaalien alla.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.
Tukemalla perheitä huolehdimme koko yhteiskuntamme hyvinvoinnista. Perheen arvostus tulee näkyä päätöksissä konkreettisella tavalla.
Voitaisiinko lapsia tukea nykyistä enemmän tukemalla perheitä ja koteja. Liian usein lapsen tuki viedään kodin ulkopuolelle, jolloin hänen tärkein kasvuympäristönsä ja sen tukeminen unohtuu.
Jos perheen jaksamisessa on ongelmia, usein törmää ajatukseen, että lapset pitää viedä pois kotoa, päiväkotiin, sijaiskotiin tai jonnekin muualle. Joskus se on toki tarpeenkin, mutta siitä huolimatta lähtökohtana tulisi olla lapsen tukeminen osana perhettä ja koko perheen tukeminen.
Erityisesti lasten kohdalla ongelmien ennaltaehkäisy on myös parasta taloudenhoitoa.
Perusasiat luovat perustan
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme on hyvin moniulotteinen ja monimutkainenkin kokonaisuus. Olisi valehtelua tai vähintäänkin harhaanjohtamista väittää, että hallitsen sen kokonaan. Lainsäädäntöä on valtavasti ja monenlaisia tekijöitä lukemattomia.
Omat kokemukseni kuntapäättäjänä ja kunnanjohtajana sekä sote-alan asiantuntija- ja johtotehtävissä ovat avanneet minulle yhden tärkeän näkökulman: Jos eivät perusasiat ole kunnossa, ei kokonaisuus voi menestyä kestävästi.
Tähänastinen soten rakenne on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä oleva raja kasvanut. Se on johtanut osaoptimointiin. Kärsijänä on yleensä ollut perusterveydenhuolto, jonka talous on ollut tiukassa taloustilanteessa olevien kuntien suorassa ohjauksessa. Resurssien painopiste on siirtynyt liiaksi erikoissairaanhoitoon.
Samoin sosiaalihuollossa on vaarana jatkuvasti ajautua kohdistamaan resursseja vaativampaan työhön, kun asiakkaiden tilanne pääsee pahenemaan liiaksi ennen kuin he saavat avun.
Meillä tulisi olla rohkeutta arvioida tilanne uudelleen ja rakentaa kokonaisuutta perustasta käsin. Koko palveluketjun tulo yhden organisaation alle antaa tähän nyt oivan mahdollisuuden.
Aluevaltuutetuilta vaaditaan nyt monipuolista osaamista
Tulevat aluevaltuutetut joutuvat tehtävässään hyvin monipuolisten ja erilaisten asioiden keskelle. On tunnettava taloutta ja hallintoa, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja lainsäädäntöä, pelastustoimen tehtäviä erilaisissa toimintaympäristöissä sekä maakunnan erilaisia alueita niiden ominaispiirteineen.
On tunnettava päätöksenteko ja sen mekanismit. Tiedettävä yhteistyötahot ja keskeiset verkostot.
Kaiken keskiössä ovat ihmiset. Asiakkaat ja heidän tarpeensa erilaisissa elämän vaiheissa; lapset, nuoret, nuoret aikuiset, perheet, sinkut, keski-ikäiset, vireät eläkeläiset ja ikääntyvät vanhukset. On oltava kosketuspintaa myös henkilöstöön ja heidän tarpeisiinsa. Ammattilaisiin, joita ilman organisaatio on tyhjä.
Tulevilta aluevaltuutetuilta edellytetään monipuolista osaamista ja kykyä ottaa haltuun erilaisia ja laajoja kokonaisuuksia.
Maakunta tarvitsee pelastajansa
Pelastustoimi on keskeinen osa tulevia hyvinvointialueita. Se on ollut maakunnallisesti organisoitu jo aiemmin. Pelastustoimen tarpeet eivät saa jäädä sivuraiteelle soten rinnalla, vaan uuden organisaation tulee etsiä ja löytää keinoja tukea ja vahvistaa pelastustoimen tehtävää ja henkilöstöä.
Monella on huoli, varsinkin maakunnan reuna-alueilla, miten käy paloasemien, ambulanssien ja erityisesti sopimuspalokuntien toiminnan. Sopimuspalokuntatoiminnan kautta saadaan merkittävä resurssi pelastustoimen käyttöön hyvin kustannustehokkaasti. Palokuntatoiminnalla on myös merkittävä rooli maaseutupaikkakuntien kansalaistoimintana.
Viime kesän metsäpalot Kalajoella opettivat , että emme saa laiminlyödä vapaaehtoisten palokuntatoimintaan osallistuvien toimintamahdollisuuksia. Siksi myös riittävän tiheällä paloasemaverkostolla on merkitystä.
Sopimuspalokuntien roolia myös ensivastetoiminnassa ensihoidon tukena tulee arvioida osana palokuntatoiminnan kokonaisuutta ja sen merkitys laajasti huomioiden.
Nyt tarvitaan laajakatseisuutta
Aluevaltuutetut valitaan päättämään koko Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta. Kaikkien valtuutettujen tehtävänä on pitää huolta kaikista keskisuomalaisista.
Vaalien alla on esitetty pelkoja siitä, että päätöksenteko keskittyy liiaksi maakunnan pääkaupungista valittaville päättäjille ja sen vuoksi muut alueet tulevat kärsimään palvelujen keskittyessä keskuskaupunkiin. Pelko voi olla aiheellinen, jos ehdokkaat ja tulevat valtuutetut asettavat itsensä ensisijaisesti jonkin kulmakunnan tai ryhmän etujen ajajaksi.
Itse olen syntynyt Jyväskyläskylän maalaiskunnassa, asunut ja toiminut päättäjänä Jyväskylän kaupungissa ja nyt viimeiset reilun 10 vuotta asunut perheeni kanssa pienessä kunnassa maakunnan laidalla, toimien myös kahden pienen kunnan kunnanjohtajana.
Omasta kokemuksesta tiedän, että maakunnan eri alueilla on erilaisia tarpeita. Samoin tiedän, että eri puolilla maakuntaa asuu ihmisiä, joiden tarpeet tulee kohdata aidosti ja sellaisenaan.
Tulevilla aluevaltuutetuilla tulee olla laajakatseisuutta nähdä maakunta kokonaisuutena ja sen erilaiset alueet yhdenvertaisina osina kokonaisuutta.
