Liity tukiryhmään!

Kyllä ei kansa tiedä!

Kukapa ei muistaisi Tuntemattoman Sotilaan kohtausta, jossa Vanhala nurisee ruoka-annosten pienuutta. Lahtinen yhtyy nurinaan ja jatkaa, miten herrat ovat laskeneet kalorit. Ei auta mennä valittamaan nälkää, kun eteen lyödään sellainen rätinki, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.

Valtion rautatiemonopoli VR päätti uudistaa sarjalippunsa. Lipputyyppi oli ollut erityisen kätevä ja käytännöllinen muun muassa siksi, että kun työreissulla kokoukset päättyivät aina vähän miten milloinkin, oli helppoa hypätä seuraavaan junaan, mihinkä sitä sitten kehätien ruuhkasta sattui ehtimäänkään. Kyytiin sai hypätä myös joltain toiselta samalle välille sattuvalta asemalta, vaikkapa Tikkurilasta Helsingin sijaan.

Sitten VR päätti tehdä uudistuksen ja alkoi edellyttää sarjalipulla matkustavilta paikan varaamista etukäteen. Syitä kerrottiin monenlaisia. Aivan kuin se, joka tietoisesti hyppää junaan ilman paikanvarausta, ei ymmärtäisi, että voi joutua seisomaan tai vaihtamaan paikkaa. Tai että junassa seisova tai lattialla istuva olisi jokin turvallisuusuhka. Eipä ole onnettomuuksista raportoitu. Matkustajia suorastaan houkutellaan liikkumaan ja seisomaan ravintolavaunuun.

Aika kummallista tietysti on myös se, että ilman paikanvarausta matkustaminen ei ole ongelma kausilippulaisten kohdalla, mutta sarjalipulla ilman paikanvarausta matkustavat tuovat epämukavuutta ja turvallisuusuhkia.

Paikkalipun varaaminen edellyttää, että varattava paikka on vapaana koko matkan. Seinäjoelta Tampereelle yksi paikka olisi vapaana ja Tampereelta Helsinkiin toinen. Kun kumpikaan ei ole koko matkaa, paikkaa ei saa varattua. Jäänpä siis pois junasta. Ilman pakollista paikanvarausta olisi niin helppo vaihtaa Tampereella paikkaa.

Jos sitten kokous sattuu olemaan Helsingin keskustan sijasta Tikkurilassa, etpä saakaan varattua Helsinki–Seinäjoki-sarjalipulla paikkaa Tikkurilan asemalla odotellessa, jos juna on jo ehtinyt lähteä Helsingistä. Odotat sitten seuraavaa junaa. Niin, voi toki yrittää soitella asiakaspalveluun. Mutta se siitä joustavuudesta ja näppäryydestä.

Eräs konduktööri vahingossa lipsauttikin uudistuksen todellisen syyn. Lipuntarkastusjärjestelmä ei ollut joku kerta ollutkaan aivan varma, oliko sarjalippu käytetty vai ei. Päätettiin siis laittaa koko sarjalippu pilalle muutaman pummin pelossa.

Uudistus sai vastaansa melkoisen palauteryöpyn. Jo etukäteen oli päätetty, että palautteen antajat ovat väärässä.

Toinen asiakastaan viisaampi yhtiö on Yle. Se julistaa, että Yle Puheen kohderyhmä on 30–44-vuotiaat, joita se haluaa palvella paremmin korvaamalla puheradion tärkeintä sisältöä eli laadukkaita puheohjelmia musiikilla ja kaupallisilta kanavilta matkitulla joutavanpäiväisellä lätinällä.

Ei, musiikin liittäminen puheeseen ei ole ongelma sinänsä. Muistan jo nuorena kuunnelleeni Hannu Taanilan juttuja, joiden välissä tuli laadukasta, aiheeseen nivoutuvaa musiikkia. Hyvin ovat muistissa myös radiokuunnelmat ja tiedeohjelmat. Erityisesti kuuntelemaan saivat Taanilan ja monen muun älyllisesti stimuloivat jutut, satiiriset sanaleikit ja herisyttävät karikatyyrit. No, kyllähän Sarasvuokin kaikessa ärsyttävyydessään sentään laittoi ajattelemaan.

Joskus pidettiin puhetaitoa arvossa. Puhetaidon kanssa käsi kädessä kulkee ajattelemisen taito. Eikö nimenomaan yleisradion tehtävä olisi pitää yllä sivistystä ja ruokkia puhetaidon ja ajattelemisen taidon kulttuuria? Musiikin ja kevyen lätinän syöttäminen heille, jotka haluavat kuulla laadukasta puheradiota, on lähinnä kohderyhmän aliarvioimista. Valmiiksi hekoteltujen höpöhöpöjuttujen sijaan moni kaipaa laadukkaita asiaohjelmia, joita kuunnella työmatkoilla.

Kuulun itse Yle Puheen ilmoittamaan kohderyhmään. Samoin suuri osa tutuistani ja tutun tutuistani. En ole missään, koskaan, milloinkaan kuullut tai nähnyt yhtään positiivista kannanottoa Yle Puheen uudistuksesta.

Taitaa olla niin, että Ylen, kuten VR:nkin pääkonttoreissa on sellaiset rätingit, että kohderyhmä ei voi olla oikeassa. Surkuhupaisaa sinänsä, että Vanhalan ja Lahtisen parjaama sotaväkikin on mennyt kukonaskelin edellä mainittujen ohitse kyvyssään ottaa vastaan palautteita ja reagoida niihin.

 

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 20.6.2018.

Jaa sosiaalisessa mediassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *