Perheen merkitys unohtuu
Suomessa ollaan viimein heräämässä siihen, mitä perhepolitiikan unohtaminen voi aiheuttaa. Jo aiemmin on oltu huolissaan lapsiperheköyhyyden kasvusta. Nyt uutisoidaan, miten tulevien eläkkeiden turvaaminen edellyttää merkittävää työperäisen maahanmuuton kasvua, ellei syntyvyyttä saada nousuun.
Kasvava lapsiperheköyhyys lisää riskitekijöitä lasten ja nuorten syrjäytymiseen ja heikompaan terveyteen. Lapsiperheiden aseman heikentyminen ei kannusta perustamaan perheitä. Jos meille ei synny lapsia, joista tulee terveitä ja työkykyisiä aikuisia, kuka maksaa tulevaisuuden eläkkeet ja hoitaa vanhukset?
Arvomme näkyvät päätöksissämme ja puheissamme. Millaista kuvaa luomme onnellisesta, arvokkaasta elämästä? Onko mielikuva täydellisestä elämästä yksilön itsensä toteuttamisena ja omien tarpeiden tyydyttämisenä johtamassa perheen merkityksen unohtumiseen? Voiko yksilön ylikorostus tuottaakin yksinäisyyttä ja sosiaalisten turvaverkkojen katoamista? Lapsena, aikuisena tai vanhuksena?
Olemme ulkoistaneet lasten ja vanhusten hoivan yhteiskunnalle. Ostamme sen maksamalla veroja. Samalla sukupolvien yhteys ja sen tuottama sosiaalinen pääoma on heikentynyt.
Ymmärrän ja hyväksyn yhteiskunnan muutoksen, sukupuolten tasa-arvon ja muuttoliikkeen mukanaan tuomat tarpeet ja vaatimukset pienten lasten ja vanhusten hoidolle kodin ulkopuolella. Voisimmeko silti löytää enemmän perhettä tukevia vaihtoehtoja?
Voisimmeko jakaa perhevapaiden kustannukset kaikkien työnantajien kesken? Kompensoitaisiinko perhevapaiden vaikutus eläkekertymään tekemällä lapsikorotus eläkkeisiin? Otettaisiinko sosiaaliturvauudistuksessa huomioon erityisesti lapsiperheköyhyys?
Huolehtimalla hyvin lapsistamme turvaamme heidän ja oman tulevaisuutemme. Antamalla hyvän esimerkin ikäihmisten huolenpidosta näytämme lapsillemme esimerkin, miten toivomme itseämme hoidettavan. Ja kun lapset ja vanhukset voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin.
Eino Nissinen
YTM
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Kyyjärvi
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 23.1.2019